Cane Hill Asylum – Cane Hillin mielisairaala

On a hot summer day in June I ended up photographing the abandoned Cane Hill hospital area in South London with my friend. Most of the buildings have been demolished already, but there was the Administration Block, Chapel and children's mental hospital left. The mental asylum was built in the 1880's and it was closed in the beginning of 1990's. The local authorities have planned new houses to the area. I would have hoped that they had refurbished the buildings and made them part of the area, but most of the buildings were demolished. If the information on Wikipedia is correct, the mother of Charles Chaplin and the brother of David Bowie were patients in Cane Hill hospital. For some reason, maybe because of my work placement, the most interesting thing for me was to photograph different colours and patterns in the area.

We didn't manage to get in, but someone did. Here are some images from inside the buildings: Cane Hill Asylum (Cane Hill Hospital)

Kuumana heinäkuun päivänä päädyin erään ystävän kanssa kuvaamaan hylättyä Cane Hillin mielisairaala-aluetta Etelä-Lontoossa. Osa vanhoista tiilirakennuksista oli jo purettu, mutta vielä oli jäljellä mm. hallintorakennus, kappeli sekä lasten mielisairaala ja sen pihapiiri. Mielisairaala ehti toimia yli sadan vuoden ajan; sairaala rakennettiin 1880-luvulla ja suljettiin 1990-luvun alussa. Paikalliset viranomaiset ovat suunnitelleet paikalle asuntoja. Olisin toivonut, että hienot vanhat rakennukset olisi kunnostettu osaksi asuinaluetta, mutta kaupunki päätti purkaa rakennukset. Jos Wikipedian tieto pitää paikkansa, sairaalassa on ollut aikoinaan hoidettavana kiinnostavia hahmoja mm. Charles Chaplinin äiti ja David Bowien veli. Jostain syystä, ehkä harjoittelupaikalla oli vaikutusta asiaan, kiinnostuin kuvaamaan erityisesti värejä ja kuvioita, joita paikasta löytyi runsaasti. 

Me ei onnistuttu pääsemään rakennusten sisälle, mutta joku on päässyt. Täällä kuvia alueen rakennuksista: Cane Hill Asylum (Cane Hill Hospital)

Opening and closing doors – Aukeavat ja sulkeutuvat ovet

I've always thought that I'm quite practical person, so I was quite surprised when I realized that I like writings of great philosophers (I'm writing my dissertation at the moment). Here is an extract of Gaston Bachelard's book 'The Poetics of Space' that I really like:

"How concrete everything becomes in the world of the spirit when an object, a mere door, can give images of hesitation, temptation, desire, security, welcome and respect. If one were to give an account of all the doors one has closed and opened, of all the doors one would like to re-open, one would have to tell the story of one's entire life. But is he who opens a door and he who closes it the same being?" Gaston Bachelard, The Poetics of Space

I feel that this is true in my own life. I've open and closed some doors on purpose, and sometimes doors have closed by accident. And after that life has gone in to certain direction. When I moved to England it was supposed to be one year experiment, but now this is my third year here. One of the things I like here are the misty and foggy weathers, there is something mystical and fascinating in them. These images were taken in a foggy night in Farnham. 

Olen pitänyt itseäni aika käytännöllisenä ihmisenä, joten hieman yllätyin, kun innostuin filosofien kirjoituksista (kirjoitan parhaillaan tutkielmaa). Tässä katkelma Gaston Bachelardin kirjasta The Poetics of Space, josta tykkään kovasti:

"How concrete everything becomes in the world of the spirit when an object, a mere door, can give images of hesitation, temptation, desire, security, welcome and respect. If one were to give an account of all the doors one has closed and opened, of all the doors one would like to re-open, one would have to tell the story of one's entire life. But is he who opens a door and he who closes it the same being?" Gaston Bachelard, The Poetics of Space

Koen, että tämä pitää paikkansa omassa elämässäni. Olen tarkoituksella avannut ja sulkenut joitakin ovia, mutta joskus se on tapahtunut myös erehdyksessä. Ja sen jälkeen elämä on mennyt tiettyyn suuntaan. Englantiin muuttokin oli tarkoitus olla alun perin yhden vuoden kokemus, mutta olen täällä nyt kolmatta vuotta. Yksi niistä asioista joista tykkään täällä, on sumuiset englantilaiset säät, koska niissä on jotain mystistä ja kiehtovaa. Nämä kuvat on otettu yhtenä sumuisena yönä Farnhamissa.