What We Leave Behind

Olemme useamman viikon ajan valmistelleet ensimmäistä yhteistä näyttelyämme ja se avautuu vihdoin ensi maanantaina. Näyttely kulkee nimellä 'What We Leave Behind'. Tässä on muutama kuva näyttelyyn tulevasta sarjastani. Siitä tuli aika henkilökohtaista pohdintaa, johon liittyvät muuttaminen maasta toiseen ja sen mukana kauas jäävät ihmiset.

Our exhibition 'What We Leave Behind' opens on Monday 18th of November in Brightwells Gostrey Centre, Farnham. More information here: http://whatweleavebehind.4ormat.com

I love Lightroom!

Viime perjantaina osallistuin Adobe Lightroom workshopiin ja suorastaan rakastuin tähän ohjelmistoon, jota olen muutenkin halunnut oppia käyttämään jo pidemmän aikaa. Löysin muistitikulta kuvasarjan, joka kuvasin vuosi sitten keväällä. Kuvasin sarjan silloin filmille ja kun näin filmin valmiina, jouduin toteamaan, että valotus ei tainnut mennä ihan kohdalleen. Sen takia kuvasarja unohtui mielestä. Päätin kuitenkin harjoitella Lightroomin käyttöä niillä kuvilla, ja sainkin kuviin loihdittua juuri oikeanlaisia sävyjä ja oikeanlaista salaperäistä tunnelmaa, jota hain kuvaustilanteessa. Kuvat oli pelastettu! Jee! Mallina oli taas kerran ihana Bonita.

I just loooove Lightroom! I shot this set of images a year and half ago and when I got the film developed, I noticed that it was underexposed and the colors were greyish. After that I totally forgot the images. Last week we had a Lightroom workshop and because these images were on my memory stick, I started to play with them. And in the end I was able to turn those greyish and gloomy photos into these mysterious images I was looking for... And the model was lovely Bonita!

Back to Farnham!

Hoo! Täällä ollaan taas. Ihmeellistä jotenkin... Samanlaista, mutta kuitenkin erilaista. Tutut kulmat, mutta silti vielä jollain tapaa irrallinen olo. Onneksi on tutut ihmiset, jotka tekee olon kotoisaksi. Joskus aikaisemmin kotoisan tunnelman sai muuton jälkeen sillä, että stereot oli toimintakunnossa. Nykyään laitteisto ei enää ole niin tärkeä asia, olennaista on ehkä ennemminkin se, että itselle kolahtava musiikki kulkee jollain tapaa mukana.

Kävin ennen Englantiin lähtöä kuuntelemassa Nelli Palomäen kahden tunnin esittelyn omasta työstään Oulunkylän kirjastolla. Tulin sieltä ulos mielettömän inspiroituneena, koska Nelli Palomäki on ihan uskomaton tyyppi, todella rehellinen ja aito. Puheliaana tapauksena Nelli kertoi, että valokuvasta hän sai aikanaan syyn olla hiljaa. Mulla se on mennyt toistaiseksi toisinpäin, kuvaustilanteessa olen varmaan puheliaimmillani. Se oli myös mielenkiintoista, miten Nelli kertoi päätyneensä mustavalkoiseen ilmaisuun. Hän koki, että väriyhdistelmien miettiminen alkoi viedä keskittymisen pois olennaisimmasta eli mallista. Nelli kertoi, että ei välttämättä edes huomaa, mitä kuvan taustalla tapahtuu, koska keskittyy kuvatessa täysin mallin katseeseen. Hänen mielestään valokuvaustilanteiden pelossa ja epämukavuudessa on jotain kiehtovaa. Siitä aiheesta hän teki oman lopputyönsäkin.

Parasta ehkä oli se, että Nelli Palomäki ei hifistellyt teknisillä yksityiskohdilla, vaan esityksestä välittyi se, että kuvan tunnelma on paljon tärkeämpi. Erityisesti mieskuvaajat usein sortuvat kikkailemaan teknisellä tietämyksellään ja hmm.. kuvauskalustollaan, sen takia oli virkistävää kuunnella esitystä, joka keskittyi kuvien sisältöön ja tunnelmaan.

Nelli Palomäen näyttely "About ten" on vielä hetken aikaa auki Galerie Forsblomissa (22.9.2013 asti), käykää ihmeessä katsomassa, jos hänen työnsä kiinnostaa.


Elsa ja Viola, photo: Nelli Palomäki, http://www.nellipalomaki.com


I´m back to Farnham. It feels familiar and strange at the same time. I know the place, but still I feel little bit disconnected... Like my computer was couple of days. 

Before I came to England I heard Nelli Palomäki telling about her photography at Oulunkylä Library. I felt very inspired, because she´s so open, honest and straightforward about her work. Her exhibition is still open for a couple of day at Galerie Forsblom. 

Hunger

Loveology

Selfpublished Photobooks

Hyvällä tuurilla pääsin lokakuun lopussa mukaan vuosikurssini opintomatkalle Brightoniin, jossa oli käynnissä Brighton Photo Biennial. Tutorimme olivat koonneet meille näyttelyistä paketin, jonka kiersimme päivän aikana läpi. Yllättäen minulle kiinnostavinta antia oli itsetehtyjen valokuvakirjojen näyttely, jossa oli valokuvakirjoja ympäri maailmaa, vaikka esillä oli esim. Julian Germainin töitä, joka on yksi suosikkivalokuvaajistani. Whitechapel Galleryn kirjakaupasta tarttui mukaan kirjanteko-opas, joten ehkä tämä on merkki aloittaa jonkinlainen oma kirjaprojekti.

Brighton Photo Biennial on sulkenut jo ovensa, mutta paikallisten valokuvaajien tuotantoa esittelevään Brighton Photo Fringeen voi tutustua vielä 18. marraskuuta asti, jos joku sinnepäin eksyy.

 

I had good luck on October, cos my course mates had their study trip at the same time I was visiting England. So I was able to go with them to Brighton Photo Biennial. Most interesting thing for me (to my surprise) was the photobook show.

 

Brighton Photo Biennial has already ended, but there´s still a chance to go to Brighton Photo Fringe that shows images from the local artists.