Narrative: Ghosts for breakfast

When I saw a film called 'a Trip to the Moon' by Georges Méliès for the first time, I was really surprised how well it was made. He was using multiple exposures, time-lapse photography, dissolves, and hand-painted color in his work already in 1902.

This week I saw Hans Richter´s film for the first time, and I had the same feeling. It is so amazing how these filmmakers were so creative and talented, and ready to explore everything new without any preconception.

Joitain vuosia sitten, kun näin ensimmäisen kerran Georges Mélièsin filmin Matka kuuhun, olin hämmästynyt, miten taitavasti se oli tehty. Méliès käytti kaksoisvalotusta, stop motionia, ristikuvaleikkausta, häivytyksiä, filmin graafista manipulointia ja monia muita tehosteita jo 1900-luvun alussa.

Kun näin Hans Richterin elokuvan Ghosts for Breakfast tällä viikolla, koin samanlaisen ihmetyksen tunteen kuin nähdessäni Mélièsin elokuvia ensimmäistä kertaa. Miten luovia ja lahjakkaita he ovatkaan olleet, ja valmiit kokeilemaan kaikenlaista uutta ennakkoluulottomasti.