Here Distant Vanishing

Welcome to see our exhibition!

8.-19.5.2018
Here Distant Vanishing
Opening: 8.5. 19-21h, Welcome-Willkommen

Here Distant Vanishing exhibition contemplates mountains without trying to conquer them

Five artists reflected the 'mountain' theme. The result is 'Here Distant Vanishing', an exhibition in which studies of holy mountains, memories and new environments alternate with observations of everyday obstacles, that sometimes take the size of a mountain. The artists are Virve Lukka, Johanna Paalanen, Jonna Pennanen, Riikka Rauhala and Peter Thornton. The exhibition opens at Galerie Pleiku, Berlin, on Tuesday 8th of May 2018 and is open until 19th of May.

Japanese author and haiku poet Taneda Santōka (1882 – 1940) studied mountains and the different attitude that Westerners and people of the East have towards mountains.

"Westerners try to conquer the mountains.
People of the East contemplate the mountains.
For us, mountains are not an object of scientific study but a work of art.
Patiently I taste the mountains."
September 20, 1930.

Urban societies are living in an era of dualism, in which the spirit and materia are often set against each other. In a world based on achievement the Eastern ancient wisdom is one way to find peace of mind. The mountain theme inspired us to study this setting from different viewpoints and visual angles.

A mountain is a place for quiet meditation, a symbol of deepened thoughts. The ancient peacefulness and stability of mountains impresses us. A mountain gives us a direction in the horizon, it is our focal point and a goal to get to. It is a manifestation of our achievements. A mountaintop is what we can see when everything else is still in haze. The mountain is a climax of our journey within.

The mountain is massive, the heaviest of the heavy. It is tangible, like a piece of sculpture, made of folds and billions of tiny particles. The mountain is weight, that we sometimes carry within. Ascending over everything else, a mountain peak provides a vantage point and a different perspective, unobstructed vision. In its veil of snow a mountain is the natural centre point of any landscape.


For more information about the exhibition, please contact:

Virve Lukka, Visual Artist
+358 (0)50 330 0076, virvelukka@gmail.com


***

Here Distant Vanishing -näyttely Galerie Pleikussa pohtii vuoria valtaamisen sijasta

Viisi taiteilijaa hiljentyi pohtimaan vuori-teemaa ja tuloksena syntyi Here Distant Vanishing -näyttely, jossa vuorottelevat vuoren pyhyyttä tutkivat teokset, muistoja ja uutta ympäristöä tutkivat työt sekä arkisten ongelmien tutkielmat, jotka saavat välillä vuoren kokoisen mittakaavan. Näyttelyn taiteilijat ovat Virve Lukka, Johanna Paalanen, Jonna Pennanen, Riikka Rauhala ja Peter Thornton. Näyttely avautuu Galerie Pleikussa, Berliinissä tiistaina 8.5.2018 ja on avoinna 19.5. asti.

Japanilainen kirjailija ja haikurunoilija Taneda Santōka (1882 – 1940) on pohtinut vuoria ja länsimaalaisten ja itämaalaisten erilaista suhtautumista niihin.

“Länsimaalaiset yrittävät vallata vuoria. Itämaissa vuoria pohditaan. Meille vuoret eivät ole tieteellisen työn kohde, vaan taideteos. Kärsivällisesti maistelen vuoria.”

Urbaanissa yhteiskunnassa eletään dualismin aikaa, jossa henki ja materia ovat usein vastakkain. Tämän päivän suorituskeskeisessä yhteiskunnassa etsitään keinoja rauhaan juuri itämaisen viisauden kautta. Tätä problematiikka, ja sen eri näkökulmia ja lähestymistapoja, on näyttelyn teoksissa tutkittu vuori-teeman kautta.

Vuori on hiljentymisen ja syventymisen vertauskuva, jonka muinainen rauha ja vakaus puhuttelee. Vuori on horisontissa siintävä suunta, pyrkimysten päämäärä ja kiintopiste. Saavutusten ja unelmien ilmentymä. Vuorenhuippu on se mikä näkyy, kun muu on vielä piilossa. Vuori on intuitiivisen, sisäisen matkan huipentuma.

Vuori on massaa, painavista painavin. Konkreettinen, veistoksellinen, miljoonista hiekanjyvistä ja poimuista koostuva. Vuori on paino, jota kantaa mukanaan. Vuorella on näköalaa ja perspektiiviä – se kohoaa kaiken muun yläpuolelle. Huipulla on havainnointi- ja näkökyky esteetön. Lumihunnussaan erottuva tai pilvien verhoama vuori on jokaisen maiseman luonnollinen keskipiste.


Lisätietoja näyttelystä:

Kuvataiteilija Virve Lukka
+358 (0)50 330 0076, virvelukka@gmail.com


***

Galerie Pleiku
Eugen-Schonhaar-Strasse 6a
10407 BERLIN

Open: Tue-Sat 15-19h

www.galeriepleiku.com
www.facebook.com/galeriepleiku

Finishing my final work – Lopputyön viime metreillä

Yesterday we started to paint the exhibition space at the uni for our graduation show, and today I printed last images of my final work! Time is going so fast! Can't believe I'm graduating soon. It feels a little bit unreal, that three years have gone so fast. Making the final work was more difficult than I thought, and only because I built so high expectations to myself. I wanted to make the best set of images that I've ever made and that's why making the images become so difficult. Even now I'm still doubting myself and the images that I've made, but little by little I like them more. I've gone through such a great scale of emotions in making my final work and luckily it's almost done. All I need to do is mounting and framing.

I'm going to post my final images here too, but in the meantime here are images from photographer Taryn Simon. My tutor told me about her, and I really like her work. These images are from a series 'Black Squre', which was inspired by Kazimir Malevich's famous painting. In this series she photographed obscure objects like South African flame-throwing anti-hijacking system fired on Toyota. Quite amazing!

More information about her images: tarynsimon.com

Images: 'Black Square', Taryn Simon, tarynsimon.com


Eilen aloitimme yliopistolla näyttelytilan maalausta lopputyönäyttelyämme varten, ja tänään tulostin viimeiset lopputyökuvani! Aika menee niin nopeasti! En melkein voi uskoa, että olen pian valmistumassa. Tuntuu jotenkin epätodelliselta, että kolme vuotta ovat menneet näin nopeasti. Lopputyön tekeminen oli vaikeampaa kuin ajattelinkaan, ja varmaankin pitkälti siitä syystä, että rakensin niin suuret odotukset lopputyötäni kohtaan. Halusin tehdä parhaan kuvasarjan, jota olen ikinä tehnyt, ja sen takia lopputyön tekeminen muodostuikin niin työlääksi. Tälläkin hetkellä epäilen vielä työtäni ja itseäni, mutta alan pikkuhiljaa pitää kuvista koko ajan enemmän. Lopputyön tekemisessä olen käynyt koko tunneskaalan läpi, mutta onneksi sarja on nyt lähes valmis. Enää on jäljellä pohjustaminen ja kehystäminen. 

Aion postata lopputyökuvani myös tänne jossain vaiheessa, mutta tällä kertaa ajattelin kertoa pikkusen Taryn Simon kuvista. Tutorini kertoi hänestä minulle, ja kiinnostuin kovasti hänen työstään. Yllä olevat kuvat ovat sarjasta 'Black Square', jonka inspiraationlähteenä toimi samanniminen teos tunnetulta taiteilijalta Kazimir Malevitšilta. Tässä sarjassa Taryn Simon kuvasi erikoisia esineitä, kuten etelä-afrikkalaista kaappauksenestävää liekinheitinsysteemiä, joka on aktivoitu Toyotassa. Aikamoista! 

Parallel Interiors in Hippolyte Gallery – Rinnakkaisia sisätiloja Hippolytessä

In the Christmas holidays I told my friend about my dissertation and she gave me a good exhibition tip. We visited Gallery Hippolyte In Helsinki at January 2nd 2015, when Milla-Kariina Oja's exhibition 'Parallel Interiors' had an opening party. My dissertation connects to her topic, because I'm writing about intimate spaces in contemporary photography.

Milla-Kariina Oja's video works (I read the invitation carelessly and I though I was going to see photographs) had interesting layers and parallel spaces in a small and large scale. The most interesting part of the installation for me was the Chinese yard and the flat in Helsinki in atmospheric evening lighting.

Photo: Milla-Kariina Oja, http://www.hippolyte.fi


Kerroin joululomalla kaverille tutkielmani aiheesta ja pian hän antoi minulle hyvän näyttelyvinkin. Galleria Hippolytessä avautui 2.1.2015 Milla-Kariina Ojan Parallel Interiors -niminen näyttely, joka pohtii yksityisen tilan ja rajojen käsitteitä. Oma tutkielmani liikkuu samoissa aihepiireissä, koska pohdiskelen yksityisen tilan esittämistä nykyvalokuvauksessa (huoh! ei kuulosta yhtään niin sujuvalta kuin englanninkielellä). 

Milla-Kariina Ojan videoteoksista (luin kutsun huolimattomasti ja luulin näkeväni valokuvia) löytyi hienosti kerroksellisuutta sekä pienen ja suuren mittakaavan rinnastuksia. Kiinnostavimmalta tuntuivat kiinalaiset pihapiirit ja Kalliossa (?) sijaitsevan asunnon tunnelma pimenevässä illassa.

Brighton Photo Fringe & Photo Biennial

Brighton is one of my favourite places in England. I think the last time I was there was two years ago, so it's time to go there again. Tomorrow we're going to see Brighton Photo Fringe and Photo Biennial exhibitions. I picked up my favourites from their websites:


The Light at the End of the World by Rob Macdonald

Rob Macdonald has images of Tokyo, Shanghai and Hong Kong in his exhibition - paired with a show in Shoreditch. He has a great way of capturing light in his images for example in the series 'The Light Thief'.
Exhibition @ Moe's at the Circus

Photo: Rob Macdonald, http://www.photofringe.org/exhibitions


Delicate Threads by Tess Zahn

This exhibition captures the delicate shadow of a sentimental piece of cloth. Tess Zahn explores the detail and texture of the fabric using a traditional dark room technique, The Photogram.
Exhibition @ Pelican on Portland

Photo: Tess Zahn, http://www.photofringe.org/exhibitions


Because I Cannot See by Tom Pullen

'Because I Cannot See' is an exhibition that engages people with a sensory experience. It is a photography exhibition that can be also fully experienced by the visually impaired since the exhibition includes 3D tactile portraits alongside traditional photographic prints.
Exhibition @ The Miniclick Business Concern

Photo: Tom Pullen, http://www.photofringe.org/exhibitions


Brighton on yksi lempipaikoistani Englannissa. Noin kaksi vuotta sitten kävin siellä edellisen kerran, joten nyt on taas aika käväistä siellä uudelleen. Huomenna menemme tutustumaan Brighton Photo Fringe ja Photo Biennial näyttelyihin. Poimin muutaman suosikkini tapahtumien nettisivulta ks. kuvat yllä. 

Exhibition tip: Deutsche Börse Photography Prize 2014

One of the largest art prizes in the UK is Deutsche Börse Photography Prize. This year’s nominees are Alberto García-Alix, Jochen Lempert, Lorna Simpson and Richard Mosse. You can see their work at the The Photographers' Gallery, exhibition is open until June 22nd 2014.

My favorite was Richard Mosse. His work is a bit controversial, because he takes extremely beautiful pictures in conflict areas. He says in Christy Lange´s interview that "Beauty is one of the mainlines to make people feel something. It´s the sharpest tool in the box." When you think of it, how easy it is to forget all those war zones and conflict areas, if you don´t see images of them? Or if you see those ordinary news photographs that show you all the gory details, you might want to turn the page? Richard Mosse makes you admire the beautiful landscapes of eastern Congo, but he also makes you stop and think.

It´s also interesting that he used Kodak Aerochrome film, that was originally designed for military purposes. It gives images really strong color palette full of different shades of magenta. The film is able to register infrared light, so it was able to reveal camouflaged soldiers hiding in the landscape. (Today´s camouflage has made the film obsolete, so Kodak finished making it in 2009.)

Photo: Richard Mosse, Platon 2012, 
http://foam.org/visit-foam/calendar/2014-exhibitions/richard-mosse-the-enclave


Deutsche Börse Photography Prize on yksi Iso-Britannian merkittävimmistä taidepalkinnoista. Tänä vuonna palkinnon saajiksi ovat ehdolla Alberto García-Alix, Jochen Lempert, Lorna Simpson ja Richard Mosse. Kävimme katsomassa voittajaehdokkaiden työt The Photographers' Galleryssa. Näyttely on avoinna 22.6. asti, joten hyvin ehtii vielä. 

Oma suosikkini oli Richard Mosse. Hänen työnsä on  herättänyt keskustelua, koska hän kuvaa häikäisevän upeita kuvia konfliktialueilla. Christy Langen haastattelussa hän totesi, että "Kauneus on yksi tärkeimmistä keinoista saada ihmiset tuntemaan jotakin. Se on terävin työkalu laatikossa." Kuinka helppoa onkaan unohtaa sota-alueet, jos niistä ei näe kuvia? Tai jos näet verisiä uutiskuvia, kuinka nopeasti voitkaan kääntää sivua? Richard Mossen kuvat saivat minut samaan aikaan ihailemaan itäisen Kongon upeita maisemia ja pysähtymään. 

Mosse käyttää myös hyvin kiinnostavaa tekniikkaa. Hän on kuvannut Kodakin Aerochrome filmillä, joka on alunperin suunniteltu armeijan tarpeisiin. Se antaa kuville todella voimakkaan väripaletin, jossa korostuu magentan eri sävyt. Filmi pystyy tallentamaan infrapunasäilyn, joten sillä pystyttiin paljastamaan maastopukuiset sotilaat vehreän luonnon keskeltä. (Filmin tekniikka on nykyisin vanhentunut, joten Kodak lopetti sen valmistuksen vuonna 2009)



Richard Mosse: The Impossible Image / Frieze Video

Bailey's Stardust exhibition in London

We went to see David Bailey's exhibition 'Bailey´s Stardust' on Monday. For those of you, who are interested in fashion photography and portraiture, it is in the National Portrait Gallery and it's open until June 1st 2014. So there´s plenty of time to see it.

I usually like to read or hear photographers talking about their work. I find it interesting how photographers see their models. I guess my tactics have been talking to people and make them relax. On the other hand some photographers like their models to stay a bit nervous... David Bailey has said that he starts to watch them from the first minute they walk in.

"When I photograph people, directly they come through the door I´m already photographing them. You watch the way they move, and their personality, and which side of their face they prefer, and all sorts of things." David Bailey

Photo: David Bailey, http://www.npg.org.uk


Kävimme viime maanantaina katsomassa David Baileyn näyttelyn 'Bailey´s Stardust' National Portrait Galleryssa. Se on avoinna kesäkuun ensimmäiseen päivään asti, joten vielä on hyvin aikaa nähdä se, jos muotikuvaus ja henkilökuvat kiinnostavat.

Tykkään yleensä lukea ja kuulla eri valokuvaajien puhuvan työstään. On kiinnostavaa kuulla, miten eri kuvaajat suhtautuvat malleihinsa. Toistaiseksi oma taktiikkani on ollut jutella kuvattavien kanssa ja saada heidät rentoutumaan. Mutta osa valokuvaajista pitää mielellään mallinsa vähän varpaillaan... David Bailey on sanonut, että hän alkaa tarkkailla malleja siitä hetkestä lähtien, kun he astuvat ovesta sisään.

"When I photograph people, directly they come through the door I´m already photographing them. You watch the way they move, and their personality, and which side of their face they prefer, and all sorts of things." David Bailey

Narrative: Exhibition tips – Näyttelyvinkkejä

Oh, London! I just can´t get enough of London. Still I´m not sure, if I could live there. It´s so busy. But I´d like to try, maybe for a couple of months.

Yesterday we went to see three exhibitions at Photographer´s Gallery: Andy Warhol, David Lynch and William S. Burroughs exhibitions. They all are / were enthusiastic photographers. Warhol carried his camera with him most of the time, often he took at least 36 images a day. Warhol captured everyday details like street views. Lynch on the other hand was interested in industry, man-made things. I was expecting more cinematic images from him, colors, dramatic poses etc. William S. Burroughs´ images were probably the most interesting body of work from my point of view. I loved the roughness of his collages. And the best part of the exhibition was his quotes, the way he talked about photography. He was a writer, so he certainly had a way with words.

We also saw Taylor Wessing Photographic Portrait Prize exhibition at the National Portrait Gallery. My favourite there was the image from Erik Almås called Holy Mother. First of all the light in that image is soft as moonlight. I love that. And her headdress looks like a tutu. Really simple idea but looks striking. It makes her look like she´s a mysterious woman from the past. And her expression, I almost want to ask, what has happened to her. Perfect combination, I think.

Photo: Erik Almås, Holy Mother
(http://oneeyeland.com/image.php?imgid=38926)


Oi, Lontoo! En vain saa tarpeekseni siitä. Mutta siltikään en ole varma, pystyiskö asumaan siellä. Niin paljon liikennettä ja ihmisiä. Toisaalta olisi kyllä kiva kokeilla, vaikka vain muutaman kuukauden... 

Eilen kävimme Photographer´s Galleryssa, jossa on tällä hetkellä esillä kolme näyttelyä: Andy Warholin, David Lynchin ja William S. Burroughsin. He kaikki ovat tai olivat innokkaita valokuvaajia. Warhol kantoi kameraa jatkuvasti mukanaan, ja yleensä kuvasi vähintään 36 kuvaa päivässä. Warhol kuvasi mielellään arkipäiväisiä asioita, kuten katunäkymiä. David Lynch sen sijaan kuvaa mielellään teollisuusrakennuksia ja muita ihmisten tekemiä kapistuksia. Odotin Lynchin valokuvien muistuttavan enemmän hänen elokuviensa maailmaa, odotin niissä olevan väriä ja dramatiikkaa. Näistä kolmesta tykkäsin eniten Burroughsin karuista kollaaseista. Ja parasta kaikessa olivat hänen kommenttinsa valokuvauksesta. Eipä se ole toisaalta ihme, hänhän oli kirjailija, joten hän tiesi miten sanansa asettaa. 

Kävimme myös National Portrait Galleryssa, jossa oli esillä Taylor Wessing Portrait Prize 2013 kilpailutyöt. Oma suosikkini oli Erik Almasin kuva Holy Mother. Ensinäkin kuvan valaistus on yhtä pehmeä kuin kuun valo, tykkään siitä kovasti. Mallin päässä oleva 'kruunu' näyttää ihan balettitanssijan tutulta. Jos se on se, niin miten yksinkertaisella idealla voikaan saada hätkähdyttävän tuloksen. Se saa mallin näyttämään kuin hän olisi salaperäinen nainen jostain parin sadan vuoden takaa. Hänen ilmeensä on myös pysäyttävä, tekisi mieli kysyä, että mitä hänelle on oikein tapahtunut. Näistä kaikista elementeistä muodostuu täydellinen potretti. 

What We Leave Behind

Olemme useamman viikon ajan valmistelleet ensimmäistä yhteistä näyttelyämme ja se avautuu vihdoin ensi maanantaina. Näyttely kulkee nimellä 'What We Leave Behind'. Tässä on muutama kuva näyttelyyn tulevasta sarjastani. Siitä tuli aika henkilökohtaista pohdintaa, johon liittyvät muuttaminen maasta toiseen ja sen mukana kauas jäävät ihmiset.

Our exhibition 'What We Leave Behind' opens on Monday 18th of November in Brightwells Gostrey Centre, Farnham. More information here: http://whatweleavebehind.4ormat.com

Taikinapotretit

Ensi viikolla 2.11. Kiasmassa avautuu Tosi kyseessä - Reality Bites -näyttely, jossa on mukana Søren Dahlgaardin taikinamuotokuvia. Nämä muotokuvat on parasta, mitä olen muotokuvien saralla pitkään aikaan nähnyt. Pakko nähdä!

Photo: Søren Dahlgaard, http://sorendahlgaard.com/


These are the best portraits I´ve seen for a long time! There´s something really mesmerizing in these Søren Dahlgaard´s Dough Portraits. Søren Dahlgaard´s images are part of an exhibiton that is starting next week at Kiasma, the Museum of Contemporary Art. The exhibition is called Tosi kyseessä - Reality Bites. I´ve got to see those!

Landscapes

Olen ihaillut Sandra Kantasen valokuvia jo aikaisemminkin, ja tällä viikolla onnekseni huomasin, että Kantasen kuvista on koottu näyttely Kulttuuritehdas Korjaamoon. Landscapes-näyttely on sopivasti avoinna vielä tämän viikon, joten ehdin nähdä sen ennen lähtöäni. Kantasen kuvissa minua kiehtovat maalauksenomainen tekniikka ja kauniit, utuiset sävyt.

Photo: Sandra Kantanen, http://www.korjaamo.fi/fi/event/sandra-kantanen-landscapes