Narrative: A Book Full of Magic

Yay! Here is a picture of my book! It is a small booklet about everyday magic and how you can find magic around you when you just keep you eyes open at the right time. My stop motion animation is also finished today, but at the moment the file is too big to be published online. But I´ll try to make a web friendly version of it in some point.

The cover page of my booklet


Tässä on nyt kuva valmiista kirjastani! Se on tällainen pieni kirjanen siitä, miten elämässä voi kohdata taikuutta, jos osaa vaan pitää silmät auki oikealla hetkellä. Stop motion animaatiokin valmistui tänään, mutta se on tällä hetkellä liian iso nettiin ladattavaksi. Katsotaan, jos saisin sen jossain vaiheessa pakattua pienempää kokoon. 

The title of my stop motion animation

Narrative: Make your own book

Finally my book is ready! I have to say that it was a matter of trial and error. Today I printed my book for the fourth time, because the first time I made a mistake in loading the paper. On the second time the cutting marks didn´t match, on the third time the printer was making the images too light. So the fourth time I got it right. After I´ve done the Japanese Bookbinding I had to undo it once, because I hadn´t cut the edges of the pages. So yes, I´m very happy that I´ve done it now. 

Here´s a Japanese Bookbinding tutorial that I got from my friend:

Vihdoinkin kirjani on valmis! Kyllä sen kanssa piti taistellakin. Tänään tulostin sen neljättä kertaa, koska ensimmäisellä kerralla syötin paperin väärin. Toisella kerralla sivujen leikkausmerkit eivät täsmänneet, kolmannella kerralla tulostusjälki oli liian vaaleata. Kun tein tätä japanilaista kirjansidontaa, niin jouduin purkamaan sen kertaalleen, koska en ollut leikannut sivujen reunoja tasaiseksi. Muilla tavoin sidottujen kirjojen reunat voi viimeistellä sidonnan jälkeen, mutta ei silloin kun käytetään japanilaista sidontaa. 

Yllä on tutorial, jonka avulla voit opetella tekemään tyylikkään japanilaisen kirjansidonnan, jos kirjansidonta kiinnostaa. 

Narrative: Ghosts for breakfast

When I saw a film called 'a Trip to the Moon' by Georges Méliès for the first time, I was really surprised how well it was made. He was using multiple exposures, time-lapse photography, dissolves, and hand-painted color in his work already in 1902.

This week I saw Hans Richter´s film for the first time, and I had the same feeling. It is so amazing how these filmmakers were so creative and talented, and ready to explore everything new without any preconception.

Joitain vuosia sitten, kun näin ensimmäisen kerran Georges Mélièsin filmin Matka kuuhun, olin hämmästynyt, miten taitavasti se oli tehty. Méliès käytti kaksoisvalotusta, stop motionia, ristikuvaleikkausta, häivytyksiä, filmin graafista manipulointia ja monia muita tehosteita jo 1900-luvun alussa.

Kun näin Hans Richterin elokuvan Ghosts for Breakfast tällä viikolla, koin samanlaisen ihmetyksen tunteen kuin nähdessäni Mélièsin elokuvia ensimmäistä kertaa. Miten luovia ja lahjakkaita he ovatkaan olleet, ja valmiit kokeilemaan kaikenlaista uutta ennakkoluulottomasti.

Narrative structures

I´ve been collecting examples of different narratives to my work book like tableau image, random narrative, fragmented narrative, open ended and repetition.

Tableau image / Tableau vivant

Tableau vivant means 'living picture'. It´s usually carefully posed and often theatrically lit. 

Karen Knorr: Exodus, http://www.karenknorr.com

Random Narrative

Pulp Fiction is an example of non-linear storyline. It is an American crime film directed by Quentin Tarantino. Pulp Fiction connects the intersecting story lines of Los Angeles mobsters, fringe players, small-time criminals and a mysterious briefcase.

Pulp Fiction, http://www.thatfilmguy.net/pulp-fiction-1994/

Frangmented + Open Ended narrative

The Tree of Lfe is an American epic experimental drama film, directed by Terrence Malick (2011). The film has artistic imaginary and fragmented non-linear narrative, and it has an open ending. The Tree of Life explores the meaning of life by the way of a middle-aged man´s childhood memories. 

The Tree of Life, http://www.soundonsight.org/

Repetition 

Inside Llewyn Davis is a film about a young singer Llewyn Davis. The film shows a week of his life as he navigates the Greenwich Village folk scene of 1961. By using repetition the director of the film creates a feeling that his life is not progressing the way he wants. 

Inside Llewyn Davis, http://scenecreek.com

Sources: Wikipedia, Imdb.com

Olen kerännyt esimerkkejä työkirjaani erilaisista tarinan rakenteista. Yllä muutama esimerkki.

Narrative: Magical books

Artist books, notebooks, booklets, flip books, poetry books etc... We had an inspiring lecture on Thursday, our tutors introduced us to different kinds of artist books. Maybe the most important one was French poet Stéphane Mallarmé´s Un Coup de Dés. It has been suggested that his book is one of the first books that uses the idea of hypertext, in other words his book allows non-linear readings of the text. He uses careful placement of the words on the page and purposeful use of blank space.

Here are some examples of those beautiful books we saw on the lecture. I took these images with my camera phone, so I apologise the bad quality. (I desperately need a new phone)

Books by Emmanuelle Waeckerle, Richard Nash and David Rule. 


Taidekirjoja, muistikirjoja, kirjasia, runokirjoja jne... Meillä oli tosi inspiroiva luento viime torstaina, kun tutorimme esittelivät meillä erityyppisiä taidekirjoja. Ehkä merkittävin niistä oli Stéphane Mallarmé´n Un Coup de Dés. On väitetty, että Mallarmén kirja olisi ensimmäisiä kirjoja, joka hyödyntää hypertekstiä eli kirjaa ei tarvitse lukea sivu kerrallaan, vaan jokainen voi lukea kirjaa haluamassaan järjestyksessä. Kirjassa tekstin sijoitteluun ja tyhjän tilan käyttöön on kiinnitetty erityistä huomiota. 

Yllä on muutamia esimerkkejä niistä kauniista taidekirjoista, joita saimme hypistellä. Otin kuvat kännykällä, joten pahoittelen niiden huonoa laatua (ostoslistalla on uusi puhelin).

Narrative: Heads Will Roll

I find Clare Strand´s photographs very interesting and recently my tutor Natasha introduced me to her films. Her films are short, black & white films which are also a bit quirky. Series is called the Conjurations. She plays with illusions and you could say less is more, because they are simple but yet quite mesmerizing. They have references to traditional magic tricks, but are still very unique.


 
Head Turner from the Conjurations series from Clare Strand


Clare Strandin valokuvat ovat mielestäni tosi kiinnostavia, ja äskettäin tutorini Natasha kehoitti tutustumaan myös hänen videoihinsa. Kokoelman nimi on the Conjurations. Hänen elokuvansa ovat lyhyitä, mustavalkoisia, aavistuksen vinksahtaneita pätkiä, joissa hän leikkii illuusioilla. Näistä elokuvista voisi sanoa, että vähemmän on enemmän, koska elokuvat ovat lyhyitä, mutta jollain tapaa aika lumoavia. Niissä näkee perinteisten taikatemppujen vaikutuksen, mutta silmänkääntötemppu on tehty uudella, freesillä tavalla. 

Narrative: Juggling turns into magic

I was talking to my friend the other day and we were thinking, what is actually magical. I think my friend came to a good conclusion about magic: when there´s an illusion, it´s magic. Cards are not magical, but you can do magic tricks with them. Or bunnies, they're just furry animals, which like to eat grass. But some magicians can make them jump out of a top hat.

Juggling is not necessarily magical, but you can´t turn it to a magic trick. Here´s one of my first stop motion films, and the brilliant juggler is John.

Juttelin yhden kaverini kanssa siitä, mikä on oikeastaan taikaa. Kaverini tiivisti mielestäni asian aika hyvin: se on illuusio, silmänkääntötemppu, eli tapahtuu jotakin, jota ei oikein voi selittää. Korttipakka ei yksistään ole kovin maaginen asia, mutta sillä voi tehdä taikatemppuja. Tai kanit, nuo karvaiset, heinää syövät lemmikit. Ei normaalisti kovin taianomaisia... Mutta jotkut taikurit saavat kanit hyppäämään silinterihatusta.

Jongleeraus ei sekään ole tavallisesti kovin taianomaista, mutta senkin voi muuttaa taikatempuksi. Tässä on yksi ensimmäisistä stop motion -animaatioistani, jonglööri on nimeltään John. 

Narrative: Testing teleportation

Have you ever experienced anything magical? I think I have... But I guess everyone has their own opinion about what is magical. I think that quite small things can be magical, like when your friend is saying the same thing that you were just thinking at the same time.

My Narrative project is called 'Everyday Magic'. It´s all about finding magic in small everyday moments. My idea is that if you look closer you can find something magical even if you thought that there´s nothing. Like once when I found these tiny, square shaped pieces of ice on the branches of a tree. Those were magical!

This is my first video and it´s about teleportation. The model - or should I say actor - was Peter the magnificent.

Oletko joskus kokenut jotain taianomaista? Omasta mielestäni minä olen... mutta jokaisella on varmasti oma käsityksensä siitä, mikä on maagista. Minusta pienetkin asiat voivat olla taianomaisia. Esimerkiksi sellainen tilanne, kun ystäväsi sanoo jotakin, jota itsekin ajattelet samalla hetkellä. 

Narrative-projektini on työnimeltään 'Everyday magic'. Se kertoo siitä, miten pienistä arkisista asioista voi löytää taikaa. Ideani on, että kun katsot tarkasti, saatat löytää jotakin taianomaista, vaikka et ajatellutkaan sellaista löytäväsi. Niin kuin kerran, kun löysin puun oksilta pieniä, ohuita, neliönmallisia jäähileitä. Niissä oli taikaa!

Ensimmäisen videoni aihe on teleportaatio ja mallina - tai näyttelijänä - toimi Peter.  

Narrative: Exhibition tips – Näyttelyvinkkejä

Oh, London! I just can´t get enough of London. Still I´m not sure, if I could live there. It´s so busy. But I´d like to try, maybe for a couple of months.

Yesterday we went to see three exhibitions at Photographer´s Gallery: Andy Warhol, David Lynch and William S. Burroughs exhibitions. They all are / were enthusiastic photographers. Warhol carried his camera with him most of the time, often he took at least 36 images a day. Warhol captured everyday details like street views. Lynch on the other hand was interested in industry, man-made things. I was expecting more cinematic images from him, colors, dramatic poses etc. William S. Burroughs´ images were probably the most interesting body of work from my point of view. I loved the roughness of his collages. And the best part of the exhibition was his quotes, the way he talked about photography. He was a writer, so he certainly had a way with words.

We also saw Taylor Wessing Photographic Portrait Prize exhibition at the National Portrait Gallery. My favourite there was the image from Erik Almås called Holy Mother. First of all the light in that image is soft as moonlight. I love that. And her headdress looks like a tutu. Really simple idea but looks striking. It makes her look like she´s a mysterious woman from the past. And her expression, I almost want to ask, what has happened to her. Perfect combination, I think.

Photo: Erik Almås, Holy Mother
(http://oneeyeland.com/image.php?imgid=38926)


Oi, Lontoo! En vain saa tarpeekseni siitä. Mutta siltikään en ole varma, pystyiskö asumaan siellä. Niin paljon liikennettä ja ihmisiä. Toisaalta olisi kyllä kiva kokeilla, vaikka vain muutaman kuukauden... 

Eilen kävimme Photographer´s Galleryssa, jossa on tällä hetkellä esillä kolme näyttelyä: Andy Warholin, David Lynchin ja William S. Burroughsin. He kaikki ovat tai olivat innokkaita valokuvaajia. Warhol kantoi kameraa jatkuvasti mukanaan, ja yleensä kuvasi vähintään 36 kuvaa päivässä. Warhol kuvasi mielellään arkipäiväisiä asioita, kuten katunäkymiä. David Lynch sen sijaan kuvaa mielellään teollisuusrakennuksia ja muita ihmisten tekemiä kapistuksia. Odotin Lynchin valokuvien muistuttavan enemmän hänen elokuviensa maailmaa, odotin niissä olevan väriä ja dramatiikkaa. Näistä kolmesta tykkäsin eniten Burroughsin karuista kollaaseista. Ja parasta kaikessa olivat hänen kommenttinsa valokuvauksesta. Eipä se ole toisaalta ihme, hänhän oli kirjailija, joten hän tiesi miten sanansa asettaa. 

Kävimme myös National Portrait Galleryssa, jossa oli esillä Taylor Wessing Portrait Prize 2013 kilpailutyöt. Oma suosikkini oli Erik Almasin kuva Holy Mother. Ensinäkin kuvan valaistus on yhtä pehmeä kuin kuun valo, tykkään siitä kovasti. Mallin päässä oleva 'kruunu' näyttää ihan balettitanssijan tutulta. Jos se on se, niin miten yksinkertaisella idealla voikaan saada hätkähdyttävän tuloksen. Se saa mallin näyttämään kuin hän olisi salaperäinen nainen jostain parin sadan vuoden takaa. Hänen ilmeensä on myös pysäyttävä, tekisi mieli kysyä, että mitä hänelle on oikein tapahtunut. Näistä kaikista elementeistä muodostuu täydellinen potretti. 

Narritive: How to combine image and text

Since I got excited about that book that tells about Sei Shōnagon, I wanted to see Peter Greenway´s film The Pillow Book. It was alright... I have to say I wasn´t overly excited about it, I like Greenaway´s other films more. But I did like how Greenaway combines text and images in his film, and that´s something we need to explore in this Narrative unit. Text is on the background of the scenes, on top of the scene, on paper, on the body of the actors… even on the tongue of one character.

The Pillow Book Trailer, youtube.com


Koska innostuin niin kovasti Mia Kankimäen kirjasta, päätin katsoa Peter Greenawayn elokuvan The Pillow Book, koska en ole aikaisemmin nähnyt sitä. Täytyy sanoa, että en ole superinnostunut elokuvasta, mielestäni Greenawaylla on parempiakin elokuvia kuin tämä. Mutta Greenaway yhdistää hienosti tekstiä ja kuvaa The Pillow Bookissa, ja sitä meidän on tarkoitus tutkia tällä Narrative-kurssilla. Tekstiä kulkee elokuvan taustalla, kuvan päällä, sitä on paperilla ja ihmisten vartaloilla ja kasvoilla… jopa erään miehen kielessä.

Narrative: Random thoughts

Yesterday I was reading a book called M´as-tu vue, that tells about Sophie Calle´s art. I really like her work, because she puts herself 100% into her projects. They are really personal, but at the same time there is something universal in them. We saw Sophie Calle´s exhibition on April at Hara Museum of Contemporary Art and it was so good I almost cried. It was an installation that captures on film the expression of people seeing the ocean for the first time.

Sophie Calle: M´as-tu vue
http://artobserved.com/artists/sophie-calle/

I also got a package from Finland and there was a book called "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin" (Thing that make your heart beat faster) by Mia Kankimäki. I felt like that the first paragraph of the book was telling about my life couple years ago! The book is about Mia Kankimäki and how she takes a break from her job and travels to Japan to study Japanese court lady Sei Shōnagon´s Pillow Book (Makura No Sōshi). Her book reminds me of our trip to Japan on April, because she travels in the same area in Kioto as we did. I took loads of photos in Japan and my plan was to put some of them to my blog, but my laptop broke in the summer. So people, don´t forget to do a backup of your images! (I´m still hoping I´m going to find a way to save those images)


Eilen lueskelin Sophie Callen taiteesta kertovaa paksua tiiliskiveä nimeltä M´as-tu vue. Tykkään todella paljon hänen töistään, koska hän on niissä 100%:sti mukana. Ne ovat todella henkilökohtaisia, mutta samalla niissä on jotain yleismaailmallista, johon voi samaistua. Me näimme Sophie Callen installaation viime huhtikuussa Hara museossa Tokiossa, ja se oli niin hieno, että melkein itkin. Installaatio koostui videoista, joille oli kuvattu ihmisiä, jotka näkivät meren ensimmäistä kertaa elämässään. 




Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
http://www.otava.fi/kirjat/9789511272502/


Postissa saapui eilen ihana ylläri eli Mia Kankimäen kirja Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin. Kirjan alkusanat ovat kuin suoraan omasta elämästäni pari vuotta sitten. Kirja kertoo Mian vuorotteluvapaasta ja japanilaisesta hovinaisesta nimeltä Sei Shonagon. Lukiessani sitä tulee mieleen meidän Japanin matka viime huhtikuussa, koska Mia liikkuu samoilla kulmilla Kiotossa. Olisin laittanut matkasta kuvia tänne blogiin, mutta läppärini kosahti kesällä. Muistakaa siis ihmiset varmuuskopioida omat kuvanne! (toiveissani on, että kone vielä kertaalleen suostuisi toimimaan, niin voisin pikaisesti poimia kuvat talteen)

Narrative: From Aristotle to Shakespeare

Alright. I think I need to start from the beginning… First there was light (bad joke, sorry). When I started to look for information about narrative structures, I found out that Greek philosopher Aristotle created his own key ingredients for a story or a tragedy actually. And great English writer Shakespeare had his own Five Act Structure for a narrative. Here they are for you to enjoy!

Theory of Tragedy: Aristotle

"According to Aristotle, there are six constituent parts of a tragedy: 

Plot, Character, Thought, Diction, Song and Spectacle." 

(Theory of Tragedy)

Shakespeare's Five Act Structure:

Act I: Exposition or Introduction

Act II: Rising Action

Act III: Climax

Act IV: Falling Action

Act V: Dénoument or Resolution

(Shakespeare's Five Act Structure: Learn It, Live It, Love It)

Ok, now I just need to decide what my story is going to be about. 

Is this a comedy or a tragedy? Photo: Erwin Wurm

(Block Project)

Etsin tänään tietoa tarinan rakenteesta ja päädyin aloittamaan ihan alusta eli Aristoteleesta ja hänen tragediateoriastaan. Löysin myös tietoa Shakespearen viiden kohtauksen rakenteesta, jota hän käytti kirjoittaessaan näytelmiään. Olkaapa hyvät!

Aristoteles: Teoria tragedian osista

Aristoteleen mukaan tragediassa on kuusi olennaista osaa: 

juoni, hahmo, ajatus, ilmaisutyyli, laulu ja spektaakkeli

(Theory of Tragedy)

Shakespearen viiden kohtauksen rakenne:

Act I: Esittely / johdanto

Act II: Kohoava jännite

Act III: Kohokohta

Act IV: Laskeva jännite

Act V: Loppuratkaisu tai päätelmä
(Shakespeare's Five Act Structure: Learn It, Live It, Love It)

Phui… Onpa tätä asiaa vaikea kääntää suomeksi. Melkein vaatisi jonkun asiantuntijan asialle, mutta tässä nyt oma versioni aiheesta.

Image: http://www2.hawaii.edu/~ztomasze/ics699/intnarr.html

Narrative photography – Tarinallinen valokuva

Miten kertoa tarina valokuvin? Sitä pohdittiin tänään, kun meillä käynnistyi kolme kuukautta kestävä Narrative-kurssi. Tämän kurssin aikana on tarkoitus dokumentoida omaan blogiin kurssiin liittyvästä tiedonkeruusta ja työn edistymisestä. Luvassa on siis kattava tietopaketti tarinallista valokuvaa. Kumpi muuten mielestänne olisi parempi suomenkielinen termi: kertova valokuva vai tarinallinen valokuva? Toistaiseksi käytän tuota jälkimmäistä.

Tässä alkajaiseksi vinkkejä tarinallisten valokuvien luomiseen:
- Inspiroidu kaikesta (musiikista, elokuvista, kirjoista, väreistä jne.)
- Merkitse muistikirjaan kaikki ideasi
- Keskity tarinaan, älä tekniikkaan
- Ota askel lähemmäksi kohdetta
- Valitse kuvauspaikka ajatuksella
- Poimi kuviin aitoja tunteita
- Pysy avoimena uusille tilanteille
- Viimeistele kuvat kuvankäsittelyllä

(Lähteet: 5 vinkkiä tarinoiden luomiseen ja How to Tell a Story With Your Photographs)

Tässä vielä lisätietoa tarinan kertomisesta valokuvin:

Telling Stories With Photos
6 Easy Ways to Give your Photographs a Compelling Narrative

Photo: Sally Mann, Candy Cigarette 


How to tell a story with photographs? Our Narrative unit started today and we got lots of information about telling stories with photos or with photos and text. One of our tasks during this unit is to document our research and development to our blog, so that´s why I´ll be posting material related to narrative photography in these three months. I´m actually quite excited about this unit!

Here are some tips about how to tell a story with photographs:
- Be inspired about everything: Music, films, books, colors etc. 
- Write down all your ideas to a notebook
- Focus on the story, not on the technique
- Get closer to your subject
- Choose your background wisely
- Capture authentic emotions
- Allow room for spontaneity
- Finish your images with Photoshop

(Sources: How to Tell a Story With Your Photographs ja 5 vinkkiä tarinoiden luomiseen)

Here is more information about narrative photography:

Telling Stories With Photos
6 Easy Ways to Give your Photographs a Compelling Narrative