I Made a Discovery Today – Tein tänään tärkeän havainnon

I realized something important today, when photographer Lydia Goldblatt gave us a lecture and a tutorial at UCA. The lecture was interesting and the tutorial was probably one of the best tutorials I've been. She found something positive and constructive to say about everyone's work. She made me look at my work and think about myself as a photographer in a new way.

Lydia Goldblatt is very intelligent person and a great photographer. I think she is amazing! In some point of her lecture she said, that because she is not very intimidating person, she often gets commissions that involve people, who don't like to photographed or situations, which are some way delicate. So because of her personality, she gets an access to some places that others don't.

I've been thinking that it is my weakness as a photographer that I don't go to dangerous places. But actually in the future I might get an access to those places that fearless documentary photographer can't go, because I'm not an intimidating person either. I admire brave war photographers, but I know that I couldn't do that job. I probably wouldn't last a second at a war zone. My strength is elsewhere, and that is what I realised today. And it felt so important!

Images: Lydia Goldblatt, from the series 'Keeping Time'
http://www.lydiagoldblatt.com


Ymmärsin jotakin tärkeää tänään, kun valokuvaaja Lydia Goldblatt piti meille luennon ja tutorialin. Luento oli kiinnostava ja tutorial oli ehkä paras vierailevan luennoitsijan tutorial, jossa olen koskaan ollut. Hän antoi kaikille tasavertaisesti positiivista ja rakentavaa palautetta, ja hän sai minut katsomaan omia kuviani ja asennoitumaan itseeni kuvaajana uudella tavalla.

Lydia Goldblatt on hyvin fiksu ihminen ja taitava valokuvaaja. Minusta hän on aivan mahtava tyyppi! Jossain vaiheessa luentoaan hän sanoi, että koska hän ei ole kovin pelottava henkilö, hän saa usein tilauksia tehdä töitä sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät ole mielellään kuvattavina tai saa kuvattavaksi sellaisia tilanteita, jotka ovat jollain tapaa arkaluontoisia. Luonteensa takia hän pääsee välillä sellaisiin paikkoihin, joihin kaikilla ei ole pääsyä.

Olen ajatellut, että yksi heikkouksistani valokuvaajana on se, että en mene vaarallisiin paikkoihin. Mutta voihan olla, että tulevaisuudessa saatan päästä kuvaamaan tilanteita, joihin pelottomat dokumentaariset kuvaajat eivät pääse, koska minäkään en ole kovin pelottava tyyppi. Ihailen sotakuvaajia, mutta tiedän, että en selviäisi sotaa käyvillä alueilla sekuntiakaan. Vahvuuteni ovat muualla ja sen tajusin tänään. Ja se tuntui tosi tärkeältä havainnolta!

Opening and closing doors – Aukeavat ja sulkeutuvat ovet

I've always thought that I'm quite practical person, so I was quite surprised when I realized that I like writings of great philosophers (I'm writing my dissertation at the moment). Here is an extract of Gaston Bachelard's book 'The Poetics of Space' that I really like:

"How concrete everything becomes in the world of the spirit when an object, a mere door, can give images of hesitation, temptation, desire, security, welcome and respect. If one were to give an account of all the doors one has closed and opened, of all the doors one would like to re-open, one would have to tell the story of one's entire life. But is he who opens a door and he who closes it the same being?" Gaston Bachelard, The Poetics of Space

I feel that this is true in my own life. I've open and closed some doors on purpose, and sometimes doors have closed by accident. And after that life has gone in to certain direction. When I moved to England it was supposed to be one year experiment, but now this is my third year here. One of the things I like here are the misty and foggy weathers, there is something mystical and fascinating in them. These images were taken in a foggy night in Farnham. 

Olen pitänyt itseäni aika käytännöllisenä ihmisenä, joten hieman yllätyin, kun innostuin filosofien kirjoituksista (kirjoitan parhaillaan tutkielmaa). Tässä katkelma Gaston Bachelardin kirjasta The Poetics of Space, josta tykkään kovasti:

"How concrete everything becomes in the world of the spirit when an object, a mere door, can give images of hesitation, temptation, desire, security, welcome and respect. If one were to give an account of all the doors one has closed and opened, of all the doors one would like to re-open, one would have to tell the story of one's entire life. But is he who opens a door and he who closes it the same being?" Gaston Bachelard, The Poetics of Space

Koen, että tämä pitää paikkansa omassa elämässäni. Olen tarkoituksella avannut ja sulkenut joitakin ovia, mutta joskus se on tapahtunut myös erehdyksessä. Ja sen jälkeen elämä on mennyt tiettyyn suuntaan. Englantiin muuttokin oli tarkoitus olla alun perin yhden vuoden kokemus, mutta olen täällä nyt kolmatta vuotta. Yksi niistä asioista joista tykkään täällä, on sumuiset englantilaiset säät, koska niissä on jotain mystistä ja kiehtovaa. Nämä kuvat on otettu yhtenä sumuisena yönä Farnhamissa. 

Narrative: Exhibition tips – Näyttelyvinkkejä

Oh, London! I just can´t get enough of London. Still I´m not sure, if I could live there. It´s so busy. But I´d like to try, maybe for a couple of months.

Yesterday we went to see three exhibitions at Photographer´s Gallery: Andy Warhol, David Lynch and William S. Burroughs exhibitions. They all are / were enthusiastic photographers. Warhol carried his camera with him most of the time, often he took at least 36 images a day. Warhol captured everyday details like street views. Lynch on the other hand was interested in industry, man-made things. I was expecting more cinematic images from him, colors, dramatic poses etc. William S. Burroughs´ images were probably the most interesting body of work from my point of view. I loved the roughness of his collages. And the best part of the exhibition was his quotes, the way he talked about photography. He was a writer, so he certainly had a way with words.

We also saw Taylor Wessing Photographic Portrait Prize exhibition at the National Portrait Gallery. My favourite there was the image from Erik Almås called Holy Mother. First of all the light in that image is soft as moonlight. I love that. And her headdress looks like a tutu. Really simple idea but looks striking. It makes her look like she´s a mysterious woman from the past. And her expression, I almost want to ask, what has happened to her. Perfect combination, I think.

Photo: Erik Almås, Holy Mother
(http://oneeyeland.com/image.php?imgid=38926)


Oi, Lontoo! En vain saa tarpeekseni siitä. Mutta siltikään en ole varma, pystyiskö asumaan siellä. Niin paljon liikennettä ja ihmisiä. Toisaalta olisi kyllä kiva kokeilla, vaikka vain muutaman kuukauden... 

Eilen kävimme Photographer´s Galleryssa, jossa on tällä hetkellä esillä kolme näyttelyä: Andy Warholin, David Lynchin ja William S. Burroughsin. He kaikki ovat tai olivat innokkaita valokuvaajia. Warhol kantoi kameraa jatkuvasti mukanaan, ja yleensä kuvasi vähintään 36 kuvaa päivässä. Warhol kuvasi mielellään arkipäiväisiä asioita, kuten katunäkymiä. David Lynch sen sijaan kuvaa mielellään teollisuusrakennuksia ja muita ihmisten tekemiä kapistuksia. Odotin Lynchin valokuvien muistuttavan enemmän hänen elokuviensa maailmaa, odotin niissä olevan väriä ja dramatiikkaa. Näistä kolmesta tykkäsin eniten Burroughsin karuista kollaaseista. Ja parasta kaikessa olivat hänen kommenttinsa valokuvauksesta. Eipä se ole toisaalta ihme, hänhän oli kirjailija, joten hän tiesi miten sanansa asettaa. 

Kävimme myös National Portrait Galleryssa, jossa oli esillä Taylor Wessing Portrait Prize 2013 kilpailutyöt. Oma suosikkini oli Erik Almasin kuva Holy Mother. Ensinäkin kuvan valaistus on yhtä pehmeä kuin kuun valo, tykkään siitä kovasti. Mallin päässä oleva 'kruunu' näyttää ihan balettitanssijan tutulta. Jos se on se, niin miten yksinkertaisella idealla voikaan saada hätkähdyttävän tuloksen. Se saa mallin näyttämään kuin hän olisi salaperäinen nainen jostain parin sadan vuoden takaa. Hänen ilmeensä on myös pysäyttävä, tekisi mieli kysyä, että mitä hänelle on oikein tapahtunut. Näistä kaikista elementeistä muodostuu täydellinen potretti.