How to sell your art? – Miten myydä omaa taidetta?

During the Christmas holidays I met my old friend and her fiancé. In some point we ended up talking about buying art, because they built a new house in the Netherlands couple years ago and they would like to buy art on their walls. I asked what kind of art they like and they both had their own views about good art. But that made me think how I could sell my own images.

I found couple of sites that had good advice:
How to Sell Fine Art Online
15 Ways to Sell Your Art Online
How to Make a Living Selling Your Artwork Online with Cory Huff from The Abundant Artist


Here are couple of new images for my series 'What We Leave Behind'

More images: http://cargocollective.com/jpp/


Tapasin joululomalla pitkästä aikaa yhden lapsuudenkaverini ja hänen miesystävänsä, jotka asuvat tällä hetkellä Hollannissa. Jossain vaiheessa meille tuli puheeksi taiteen ostaminen omaan kotiin, koska he rakensivat oman talon pari vuotta sitten ja kaipaisivat taidetta kotinsa seinille. Kyselin hieman millaisesta taiteesta he pitävät, ja molemmilla oli tietenkin omat näkemyksensä siitä, mikä on hyvää taidetta. Aloin kuitenkin miettiä, mitä keinoja minulla olisi myydä omia kuviani.

Löysin netistä muutamia hyviä neuvoja aloitteleville taiteilijoille:
How to Sell Fine Art Online
15 Ways to Sell Your Art Online
How to Make a Living Selling Your Artwork Online with Cory Huff from The Abundant Artist

Cane Hill Asylum – Cane Hillin mielisairaala

On a hot summer day in June I ended up photographing the abandoned Cane Hill hospital area in South London with my friend. Most of the buildings have been demolished already, but there was the Administration Block, Chapel and children's mental hospital left. The mental asylum was built in the 1880's and it was closed in the beginning of 1990's. The local authorities have planned new houses to the area. I would have hoped that they had refurbished the buildings and made them part of the area, but most of the buildings were demolished. If the information on Wikipedia is correct, the mother of Charles Chaplin and the brother of David Bowie were patients in Cane Hill hospital. For some reason, maybe because of my work placement, the most interesting thing for me was to photograph different colours and patterns in the area.

We didn't manage to get in, but someone did. Here are some images from inside the buildings: Cane Hill Asylum (Cane Hill Hospital)

Kuumana heinäkuun päivänä päädyin erään ystävän kanssa kuvaamaan hylättyä Cane Hillin mielisairaala-aluetta Etelä-Lontoossa. Osa vanhoista tiilirakennuksista oli jo purettu, mutta vielä oli jäljellä mm. hallintorakennus, kappeli sekä lasten mielisairaala ja sen pihapiiri. Mielisairaala ehti toimia yli sadan vuoden ajan; sairaala rakennettiin 1880-luvulla ja suljettiin 1990-luvun alussa. Paikalliset viranomaiset ovat suunnitelleet paikalle asuntoja. Olisin toivonut, että hienot vanhat rakennukset olisi kunnostettu osaksi asuinaluetta, mutta kaupunki päätti purkaa rakennukset. Jos Wikipedian tieto pitää paikkansa, sairaalassa on ollut aikoinaan hoidettavana kiinnostavia hahmoja mm. Charles Chaplinin äiti ja David Bowien veli. Jostain syystä, ehkä harjoittelupaikalla oli vaikutusta asiaan, kiinnostuin kuvaamaan erityisesti värejä ja kuvioita, joita paikasta löytyi runsaasti. 

Me ei onnistuttu pääsemään rakennusten sisälle, mutta joku on päässyt. Täällä kuvia alueen rakennuksista: Cane Hill Asylum (Cane Hill Hospital)

Opening and closing doors – Aukeavat ja sulkeutuvat ovet

I've always thought that I'm quite practical person, so I was quite surprised when I realized that I like writings of great philosophers (I'm writing my dissertation at the moment). Here is an extract of Gaston Bachelard's book 'The Poetics of Space' that I really like:

"How concrete everything becomes in the world of the spirit when an object, a mere door, can give images of hesitation, temptation, desire, security, welcome and respect. If one were to give an account of all the doors one has closed and opened, of all the doors one would like to re-open, one would have to tell the story of one's entire life. But is he who opens a door and he who closes it the same being?" Gaston Bachelard, The Poetics of Space

I feel that this is true in my own life. I've open and closed some doors on purpose, and sometimes doors have closed by accident. And after that life has gone in to certain direction. When I moved to England it was supposed to be one year experiment, but now this is my third year here. One of the things I like here are the misty and foggy weathers, there is something mystical and fascinating in them. These images were taken in a foggy night in Farnham. 

Olen pitänyt itseäni aika käytännöllisenä ihmisenä, joten hieman yllätyin, kun innostuin filosofien kirjoituksista (kirjoitan parhaillaan tutkielmaa). Tässä katkelma Gaston Bachelardin kirjasta The Poetics of Space, josta tykkään kovasti:

"How concrete everything becomes in the world of the spirit when an object, a mere door, can give images of hesitation, temptation, desire, security, welcome and respect. If one were to give an account of all the doors one has closed and opened, of all the doors one would like to re-open, one would have to tell the story of one's entire life. But is he who opens a door and he who closes it the same being?" Gaston Bachelard, The Poetics of Space

Koen, että tämä pitää paikkansa omassa elämässäni. Olen tarkoituksella avannut ja sulkenut joitakin ovia, mutta joskus se on tapahtunut myös erehdyksessä. Ja sen jälkeen elämä on mennyt tiettyyn suuntaan. Englantiin muuttokin oli tarkoitus olla alun perin yhden vuoden kokemus, mutta olen täällä nyt kolmatta vuotta. Yksi niistä asioista joista tykkään täällä, on sumuiset englantilaiset säät, koska niissä on jotain mystistä ja kiehtovaa. Nämä kuvat on otettu yhtenä sumuisena yönä Farnhamissa. 

Brighton Photo Fringe & Photo Biennial

Brighton is one of my favourite places in England. I think the last time I was there was two years ago, so it's time to go there again. Tomorrow we're going to see Brighton Photo Fringe and Photo Biennial exhibitions. I picked up my favourites from their websites:


The Light at the End of the World by Rob Macdonald

Rob Macdonald has images of Tokyo, Shanghai and Hong Kong in his exhibition - paired with a show in Shoreditch. He has a great way of capturing light in his images for example in the series 'The Light Thief'.
Exhibition @ Moe's at the Circus

Photo: Rob Macdonald, http://www.photofringe.org/exhibitions


Delicate Threads by Tess Zahn

This exhibition captures the delicate shadow of a sentimental piece of cloth. Tess Zahn explores the detail and texture of the fabric using a traditional dark room technique, The Photogram.
Exhibition @ Pelican on Portland

Photo: Tess Zahn, http://www.photofringe.org/exhibitions


Because I Cannot See by Tom Pullen

'Because I Cannot See' is an exhibition that engages people with a sensory experience. It is a photography exhibition that can be also fully experienced by the visually impaired since the exhibition includes 3D tactile portraits alongside traditional photographic prints.
Exhibition @ The Miniclick Business Concern

Photo: Tom Pullen, http://www.photofringe.org/exhibitions


Brighton on yksi lempipaikoistani Englannissa. Noin kaksi vuotta sitten kävin siellä edellisen kerran, joten nyt on taas aika käväistä siellä uudelleen. Huomenna menemme tutustumaan Brighton Photo Fringe ja Photo Biennial näyttelyihin. Poimin muutaman suosikkini tapahtumien nettisivulta ks. kuvat yllä. 

At the backstage of London Fashion Week

Saavuin viikko sitten torstaina tänne Englantiin, ja heti seuraavana päivänä pääsin näkemään, mitä tapahtuu Lontoon muotiviikkojen backstagella. Toimin valokuvaaja Eeva Rinteen assistenttina kolmessa eri näytöksessä, joista ensimmäinen oli Ong-Oaj Pairam näytös, toinen Swedish School of Textiles näytös ja kolmas Kingston MA Show. Takahuoneen tungos ja hektisyys oli jotain sellaista, jota en ole ennen kokenut. Huone oli täynnä malleja, kampaajia, suunnittelijoita, valokuvaajia, videokuvaajia, vaaterekkejä yms. Mallit ja vaatteet olivat ihan käsittämättömän kauniita. Viimeisessä näytöksessä pääsin kuvaamaan catwalkia, joka oli ehkä kaikista paras osuus koko tapahtuman aikana.

Kuvat Kingston MA Show'sta - Photos from Kingston MA Show


I arrived last thursday to England, and the next day I had the chance to see what happens at the backstage of London Fashion Week. I worked as an assistant for a photographer called Eeva Rinne in three different shows. The first one was Ong-Oaj Pairam show, the second one was Swedish School of Textiles show and the third one was Kingston MA Show. The hectic overcrowding at the backstage was something I haven't experienced before. The room was full of models, stylists, designers, photographers, clothes etc. The models and the clothes were amazingly beautiful. In the last show I got the chance to take photos from the catwalk and that was maybe the best part of this experience.