Yesterday we went to see three exhibitions at Photographer´s Gallery: Andy Warhol, David Lynch and William S. Burroughs exhibitions. They all are / were enthusiastic photographers. Warhol carried his camera with him most of the time, often he took at least 36 images a day. Warhol captured everyday details like street views. Lynch on the other hand was interested in industry, man-made things. I was expecting more cinematic images from him, colors, dramatic poses etc. William S. Burroughs´ images were probably the most interesting body of work from my point of view. I loved the roughness of his collages. And the best part of the exhibition was his quotes, the way he talked about photography. He was a writer, so he certainly had a way with words.
We also saw Taylor Wessing Photographic Portrait Prize exhibition at the National Portrait Gallery. My favourite there was the image from Erik Almås called Holy Mother. First of all the light in that image is soft as moonlight. I love that. And her headdress looks like a tutu. Really simple idea but looks striking. It makes her look like she´s a mysterious woman from the past. And her expression, I almost want to ask, what has happened to her. Perfect combination, I think.
Photo: Erik Almås, Holy Mother
(http://oneeyeland.com/image.php?imgid=38926)
Oi, Lontoo! En vain saa tarpeekseni siitä. Mutta siltikään en ole varma, pystyiskö asumaan siellä. Niin paljon liikennettä ja ihmisiä. Toisaalta olisi kyllä kiva kokeilla, vaikka vain muutaman kuukauden...
Eilen kävimme Photographer´s Galleryssa, jossa on tällä hetkellä esillä kolme näyttelyä: Andy Warholin, David Lynchin ja William S. Burroughsin. He kaikki ovat tai olivat innokkaita valokuvaajia. Warhol kantoi kameraa jatkuvasti mukanaan, ja yleensä kuvasi vähintään 36 kuvaa päivässä. Warhol kuvasi mielellään arkipäiväisiä asioita, kuten katunäkymiä. David Lynch sen sijaan kuvaa mielellään teollisuusrakennuksia ja muita ihmisten tekemiä kapistuksia. Odotin Lynchin valokuvien muistuttavan enemmän hänen elokuviensa maailmaa, odotin niissä olevan väriä ja dramatiikkaa. Näistä kolmesta tykkäsin eniten Burroughsin karuista kollaaseista. Ja parasta kaikessa olivat hänen kommenttinsa valokuvauksesta. Eipä se ole toisaalta ihme, hänhän oli kirjailija, joten hän tiesi miten sanansa asettaa.
Kävimme myös National Portrait Galleryssa, jossa oli esillä Taylor Wessing Portrait Prize 2013 kilpailutyöt. Oma suosikkini oli Erik Almasin kuva Holy Mother. Ensinäkin kuvan valaistus on yhtä pehmeä kuin kuun valo, tykkään siitä kovasti. Mallin päässä oleva 'kruunu' näyttää ihan balettitanssijan tutulta. Jos se on se, niin miten yksinkertaisella idealla voikaan saada hätkähdyttävän tuloksen. Se saa mallin näyttämään kuin hän olisi salaperäinen nainen jostain parin sadan vuoden takaa. Hänen ilmeensä on myös pysäyttävä, tekisi mieli kysyä, että mitä hänelle on oikein tapahtunut. Näistä kaikista elementeistä muodostuu täydellinen potretti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti